Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Hoitoperiaatteita osteopatiassa - Mitä osteopatia on hevosille?

HOITOPERIAATTEITA JA FILOSOFIANI

Omat hoitoperiaatteeni ja filosofia vastaavat pitkälti osteopatian hoitoperiaatteita.

Koska olen osteopaatti, ajattelen ja toimin hoitaessani kuten osteopaatti.
Alun perin osteopatia ja sen filosofia ovat sopineet omaan näkemykseeni ja
tapaani ajatella hevosen kehoa, ongelmia, hoitamista ja paranemista - ja tämän vuoksi olen valinnut kyseisen hoitomuodon. On tärkeää, että periaatteet ja filosofia eivät ole ristiriidassa itsen kanssa: tämä on tärkeä kriteeri myös hoitomuodon valinnassa, olit sitten hoitaja tai potilas.

Hoitoperiaatteet ohjaavat hoitajan työskentelyä potilaansa kanssa, kuinka ymmärrämme ja
ajattelemme kehon toimintaa, paranemista ja parantamista. Samankaltaisia
hoitoperiaatteita voi olla eri hoitomuodoissa.
Kaiken kaikkiaan keho on aina sama fysiologinen kokonaisuus, jota olisi
pyrittävä ymmärtämään mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja hyvin. Lisäksi on hyvä
osata välttää kehon toiminnalle ja sen periaatteille ristiriitaisia menetelmiä.

MEKAANINEN JA FYSIOLOGINEN LÄHESTYMISTAPA

Hoitajien tai hoitoperiaatteiden erilaiset lähestymistavat voidaan erotella karkeasti
mekaanisiksi ja fysiologisiksi. Mekaanisilla periaatteilla hoidettaessa hoitaja
toimii pääasiassa fyysisellä tasolla. Tavoitteena on aukaista liikkumaton nikama tai jumissa oleva lihas erillisinä osina - kehon ulkopuolelta tulevalla voimalla.

Fysiologisesti ajateltuna uskomme ja tiedämme kehossa olevan kaikki paranemiseen tarvittavat
ominaisuudet. Kehossa toimivat itsesäätävät ja parantavat mekanismit. Meidän tehtävämme on
aktivoida ja säätää kehoa, jotta se itse alkaisi parantaa itseänsä. Tehtävämme on
käynnistää paraneminen ja antaa kehon tehdä oma osuutensa. Tiedämme myös
paranemisen alkavan sisältä päin, mutta emme pysty nopeuttamaan paranemista olemalla
itse tehokkaampia hoitajia tai tekemällä pidempiä hoitoja. Ylihoidoidot sen sijaan hidastavat paranemista.

YLIHOITAMINEN

Ylihoitamisella tarkoitan yhden hoitotapahtuman aikana tehtyä liian pitkää hoitoa. Tällöin keho saa liian paljon informaatiota ja eikä lopulta enää vastaa hoitoon toivotulla tavalla. Liian pitkä hoito saattaa helposti myös aktivoida ongelman uudelleen. Esimerkiksi ensin kehon tai ongelman tila alkaa rauhoittua, mutta jos jatkamme edelleen hoitamista, voimme saada ongelman esille uudelleen ja tilanne voi myös pahentua. On siis myös tärkeää osata lopettaa ajoissa. Hoidon jälkeen on yhtä tärkeää antaa keholle aikaa vastata hoitoon ja parantaa itse itseään.

Edelläkuvatun mekaanisen ja fysiologisen lähestymistavan ristiriita tulee esille myös ylihoidoissa. Mekaanisesti ajatellen hoitajan on tehtävä muutokset kehoon itse, ja vain sillä hetkellä tapahtuu muutosta, kun kehoa hoidetaan. Siitä syystä helposti ajatellaan, että mitä enemmän ja mitä useammin hoidetaan, sen parempi. FYSIOLOGISESTI ajateltuna teemme hoidon ja annamme keholle riittävästi aikaa korjata itse tilansa. Liian nopeasti uusittu hoito katkaisee edellisen hoidon vaikutuksen ja sekoittaa kehon tilaa.

HOIDON KOHDISTUS ON TÄRKEÄÄ

Luultavasti yksi syy ylihoitamiseen on se, että eri hoitomuodoista on tarjontaa paljon. Ihmisten on vaikea tietää mitä heidän hevosensa tarvitsee. Pilkotaan hevonen palasiksi, tarvitaan lihaksille hieroja, rangalle osteopaatti, hermoradoille hermoratahoitaja, faskioita käsittelemään sidekudoshoitaja, akupisteille akuhoitaja jne. Itse ajattelen kohdistavani hoidon ongelman pääsyyhyn: alueeseen, jonka uskon tällä hetkellä häiritsevän kehoa eniten. Jos onnistun kohdistuksessani saamaan muutoksen perimmäiseen ongelmaan, kaikki siitä seuranneet ongelmat saavat myös kokea muutoksen. Kun käsittelen tiettyä aluetta, kaikki alueen kudokset ovat mukana muutoksessa: lihakset, fasciat, selkäydinrytmit jne. En voi käsitellä erikseen jokaista kudosta, vaan luotan hoidon vaikutukseen.

Keho on kokonaisuus. Emme voi eritellä ja rajata hoidon vaikutusta joihinkin tiettyihin kudoksiin, vaan on syytä ajatella laajemmin. Kun vaikutan johonkin tiettyyn alueeseen, vaikutan kaikkeen alueella olevaan - verenkierrosta ja hermotuksesta lähtien. Kun alue, johon olen kohdistanut hoitoni, saa reaktion, vaikutus jatkuu ketjureaktiona ympäri kehoa, muuttaen kokonaisuuden tilan. Tästä syystä pyrin kohdistamaan hoidon vain tärkeimpiin alueisiin. Näin toisarvoiset asiat vapautuvat itsestään. Usein kun ongelma ilmenee, se ei rajoitu pelkästään yhdelle alueelle tai kudokselle, vaan se muuttaa kropan kokonaisuutta väärään suuntaan.

Hoitomutojen vaikutuksissa on eroja. Joku muoto saattaa tuntua kokonaisvaltaisemmalta, toinen hoitomuoto taas pystyy saavuttamaan parempia hoitotuloksia. Lopputulos on kuitenkin mielestäni kiinni hoidon oikeasta kohdistuksesta. On oleellista kuinka tarkkaan pystymme kohdistamaan hoitomme oikeaan asiaan, ja kuinka hyvin saamme juuri siihen vaikutusta. Toisin sanoen: kohdistus pääsyyhyn ja tärkeisiin alueisiin! Sillä konstilla saavutetaan hyviä hoitotuloksia.

KEHO ON KOKONAISUUS

Hevonen on kokonaisuus, johon kuuluu rakenne, vitaalisuus ja psyyke. Tämä tarkoittaa myös sitä, että fyysistä, psyykkistä ja mentaalista puolta ei voida erottaa toisistaan. Ongelma yhdellä alueella häiritsee aina myös muita alueita. Yhden alueen paraneminen nostaa muita alueita paremmalle tasapainon tasolle. Saadaksemme parempia ja pysyvämpiä tuloksia olisi osattava kohdistaa huomio juuri oikealle alueelle.

Kehon ryhti on rakennetta ja toimintaa, ja niillä on vaikutus toisiinsa. Kun ne ovat tasapainossa keskenään, tuloksena on hyvä terveys. Ryhti, ja sitä kautta rangan toiminta on yhteydessä hermostoon. Hermosto ohjaa, valvoo ja tasapainottaa kaikkea kehon toimintaa. Ryhdin muutokset vaikuttavat selkärangan asentoon ja toimintaan. Sen seurauksena hermoston toiminta häiriintyy.

SELKÄRANKA ON HOIDETTAESSA KESKEISESSÄ ASEMASSA


Selkäranka on hoidettaessa keskeisessä asemassa. Hoitoreaktio tapahtuu hermoston välityksellä ja keskushermosto sijaitsee aivoissa sekä selkäydinkanavassa, selkärangan sisällä. Selkäydinkanavasta, nikamien hermojuuriaukoista, lähtee ääreishermotus. Jokaisen nikaman hermojuuriaukosta lähtevät hermot kummallekin puolelle kehoa, hermottaen lihakset, sisäelimet, jalat ja koko hevosen. Näin selän hoidon vaikutus tuntuu koko hevosessa. Esimerkiksi hevosen kehon lihakset rentoutuvat selän aukeamisen myötä, ja rentous leviää hermotuksen välittämänä myös muualle kehoon.


Osteopaattinen hoito kohdistetaan usein rangan ja lantion alueen ongelmiin. Lukkiutuneen nivelen ympäristön pehmytkudokset ovat häiriössä mukana, kun pehmytkudokset estävät nivelen aukeamisen tai palautumisen normaaliasentoon. Osteopaattinen hoito kohdistetaan tarpeen mukaan myös muihin kehon rakenteisiin, kuten rintakehään, kylkiluihin, palleaan, raajoihin, kallonluihin ja sisäelimiin. Hoito tapahtuu hermoston välityksellä, sekä spesifisti suoraan kohde-elimiin.


Lisää hevosen kipukäyttäytymisestä ja hevosen hyvinvoinnin tukemista voit lukea kirjasta Elinvoimaa ja terveyttä hevosellesi.


Tutustu kirjaan.


Lisätiedot

Miten tunnistan stressihevosen

Miten tunnistan stressihevonen