Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Hoitoperiaatteita osteopatiassa - Mitä osteopatia on hevosille?

HOITOPERIAATTEITA JA FILOSOFIAA


Omat hoitoperiaatteeni ja filosofia vastaavat pitkälti osteopatian hoitoperiaatteita.
Koska olen osteopaatti, ajattelen ja toimin hoitaessani kuten osteopaatti.
Alun perin osteopatia ja sen filosofia ovat sopineet omaan näkemykseeni ja
tapaani ajatella hevosen kehoa, ongelmia, hoitamista ja paranemista - ja tämän vuoksi olen valinnut kyseisen hoitomuodon. On tärkeää, että periaatteet ja filosofia eivät ole ristiriidassa itsensä kanssa: tämä on tärkeä kriteeri myös hoitomuodon valinnassa, olit sitten hoitaja tai potilas.

Hoitoperiaatteet ohjaavat hoitajan työskentelyä potilaansa kanssa, kuinka ymmärrämme ja
ajattelemme kehon toimintaa, paranemista ja parantamista. Samankaltaisia
hoitoperiaatteita voi olla eri hoitomuodoissa, vaikka hoitomuoto olisi eri.
Kaiken kaikkiaan, keho on aina sama fysiologinen kokonaisuus, jota olisi vain
pyrittävä ymmärtämään mahdollisimman hyvin ja kokonaisvaltaisesti. Lisäksi on hyvä
osata välttää kehon toiminnalle ja periaatteille ristiriitaisia menetelmiä.

MEKAANINEN JA FYSIOLOGINEN LÄHESTYMISTAPA

Hoitajien tai hoitoperiaatteiden erilaiset lähestymistavat voidaan karkeasti erotella
mekaanisiksi ja fysiologisiksi. Mekaanisilla periaatteilla hoidettaessa hoitaja
toimii pääasiassa fyysisellä tasolla, hänen tavoite on aukaista liikkumaton
nikama tai jumissa oleva lihas, kehon erillisinä osina ja kehon ulkoa päin
tulevalla voimalla.

Fysiologisesti ajateltuna uskomme ja tiedämme kehossa olevan kaikki paranemiseen tarvittavat
ominaisuudet. Kehon itsesäätävät ja parantavat mekanismit. Meidän tehtävä on
aktivoida ja säätää kehoa, jotta se itse alkaa parantaa itsensä. Tehtävämme on
käynnistää paraneminen ja antaa kehon tehdä oma osuutensa. Tiedämme myös
paranemisen alkavan sisältä päin, emme pysty nopeuttamaan paranemista olemalla
itse tehokkaampia hoitajia tai tekemällä pidempiä hoitoja. Ylihoidoidot sen sijaan vain hidastavat paranemista.


YLIHOITAMINEN

Ylihoidoilla tarkoitan yhden hoidon aikana tapahtuvaa liian pitkää hoitoa. Tällöin keho saa liian paljon informaatiota ja lopulta ei vastaa hoitoon toivotulla tavalla. Liian pitkä hoito saattaa helposti myös aktivoida ongelman uudelleen esille, Esimerkiksi ensin kehon tai ongelman tila alkaa rauhoittumaan, mutta koska jatkamme edelleen hoitamista, saamme ongelman uudelleen esille ja mahdollisesti pahentumaan. On siis myös tärkeää osata lopettaa ajoissa. Kuten myös hoidon jälkeen, on yhtä tärkeää antaa keholle aikaa vastata hoitoon ja parantaa itse itseään.

Edelläkuvatun mekaanisen ja fysiologisen lähestymistavan ristiriita tulee esille myös ylihoidoissa. Mekaanisesti ajatellen hoitajan on tehtävä muutokset kehoon itse ja vain sillä hetkellä tapahtuu muutosta, kun kehoa hoidetaan. Siitä syystä helposti ajatellaan, että mitä enemmän ja mitä useammin hoidetaan, sen parempi. FYSIOLOGISESTI ajateltuna teemme hoidon ja annamme riittävästi keholle aikaa korjata itse tilaansa. Liian nopeasti uusittu hoito katkaisee edellisen hoidon vaikutuksen, sekä jälleen sekoittaa kehon tilaa.

HOIDON KOHDISTUS ON TÄRKEÄÄ

Luultavasti yksi syy ylihoitamiseen on se, että eri hoitomuodoista on tarjontaa nykyään paljon. Ihmisten on vaikea valita tai tietää mitä heidän hevosensa tarvitsee. Pilkotaan hevonen palasiksi, tarvitaan lihaksille hieroja, rangalle osteopaatti, hermoradoille hermorata hoitaja, faskioita käsittelemään sidekudoshoitaja, akupisteille akuhoitaja ja niin edelleen.

Itse ajattelisin kohdistavani hoitoni mielestäni pääsyyhyn: alueeseen, jonka uskon tällä hetkellä häiritsevän kehoa eniten. Sillä jos onnistun kohdistuksessani saamaan muutoksen kaikista perimmäiseen ongelmaan, silloin kaikki siitä seuranneet ongelmat myös saavat muutosta. Kun käsittelen tiettyä aluetta, saavat kaikki alueella olevat kudokset ym muutosta, kuten lihakset, fasciat, selkäydinrytmit jne. Emme voi käsitellä erikseen jokaista kudosta, vaan luottaa hoidon vaikutukseen.

Keho on kokonaisuus. Emme voi eritellä ja rajata hoidon vaikutusta joihinkin tiettyihin kudoksiin, vaan meidän on syytä ajatella laajemmin. Kun vaikutan johonkin tiettyyn alueeseen, vaikutan kaikkeen alueella olevaan verenkierrosta ja hermotuksesta lähtien. Kun taas tämä alue johon olen kohdistanut hoitoani saa reaktion, sen seurauksena vaikutus jatkuu ketjureaktiona ympäri kehoa, muuttaen koko kokonaisuuden tilaa. Tästä syystä pyrin kohdistamaan hoitoa vain tärkeimpiin alueisiin, ja toisarvoiset asiat vapautuvat itsestään. Samoin silloin, kun ongelma alkaa, se ei jää pelkästään yhdelle alueelle tai kudokselle, vaan se muuttaa koko kokonaisuutta väärään suuntaan.

On totta, että toisen hoitajan hoidon vaikutus on kokonaisvaltaisempi, kun toisen, tai toinen hoitomuoto pystyy saavuttamaan parempia hoitotuloksia kun toinen. Tämä lopputulos on kuitenkin mielestäni paljon kiinni hoidon kohdistuksesta, kuinka oikeaan asiaan pystymme kohdistamaan hoitomme ja kuinka hyvin saamme siihen vaikutusta. Toisin sanoen kohdistus pääsyyhyn ja tärkeisiin alueisiin on tärkeää saavuttaaksemme hyviä hoitotuloksia.

KEHO ON KOKONAISUUS

Hevonen on kokonaisuus, johon kuuluu rakenne, vitaalisuus sekä psyyke. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei voida erotella fyysistä, psyykkistä ja mentaalista puolta toisistaan. Ongelma yhdellä alueella häiritsee aina myös muita alueita, sekä yhden alueen paraneminen nostaa muita alueita paremmalle tasapainon tasolle. Kuitenkin saadaksemme parempia ja pysyvämpiä tuloksilla, olisi osattava kohdistaa huomio kaikista häiritsevämmälle alueelle.

Keho on kokonaisuus, ryhti on rakennetta ja toimintaa, joilla on vaikutus toisiinsa. Kun ne ovat tasapainossa keskenään, tuloksena on hyvä terveys. Ryhti ja sitä kautta rangan toiminta on yhteydessä hermostoon, hermosto ohjaa, valvoo ja tasapainottaa kaikkea kehon toimintaa. Ryhdin muutokset vaikuttavat selkärangan asentoon ja toimintaan. Sen seurauksena se häiritsee ja ärsyttää hermoston toimintaa.


SELKÄRANKA ON KESKEISESSÄ ASEMASSA HOIDETTAESSA


Selkäranka on keskeisessä asemassa hoidettaessa. Hoitoreaktio tapahtuu hermoston välityksellä, keskushermosto sijaitsee aivoissa ja selkäydinkanavassa selkärangan sisällä. Selkäydinkanavasta lähtevät nikamien hermojuuriaukoista ääreishermotus. Jokaisen nikaman hermojuuriaukosta lähtevät hermot kummallekin puolelle kehoa, hermottaen lihakset, sisäelimet, jalat ja koko hevosen. Näin selän hoidon vaikutus on koko hevosessa. Esimerkiksi lihakset hevosen kehossa rentoutuvat selän aukeamisen myötä, myös muuallakin päin kehoa, hermotuksen välityksellä.


Osteopaattinen hoito kohdistetaan usein rangan ja lantion alueen ongelmiin. Lukkiutuneen nivelen ympäristön pehmytkudokset ovat häiriössä mukana, kun pehmytkudokset estävät nivelen aukeamisen tai palautumisen normaaliasentoon. Osteopaattista hoitoa kohdistetaan myös muihin kehon rakenteisiin tarpeen mukaan, kuten rintakehään, kylkiluihin, palleaan, raajoihin, kallonluihin ja sisäelimiin. Hoito tapahtuu hermoston välityksellä sekä spesifisti suoraan kohde-elimiin.


Lisää hevosen kipukäyttäytymisestä ja hevosen hyvinvoinnin tukemista voit lukea kirjasta Elinvoimaa ja terveyttä hevosellesi.


Tutustu kirjaan.


Lisätiedot

Miten tunnistan stressihevosen

Miten tunnistan stressihevonen