Asiakaskokemuksia

Olen tottunut hakemaan hevoselleni apuja ammattilaisilta. Hieroja, osteopaatti ja kiropraktikko ovat hoitaneet hevostani. Tyypillistä on, että monesti hevonen tulee hoidettua paremmin kuin ihminen, ja tässäkin tapauksessa näin oli laita. Sairastelujen myötä päädyin kuitenkin itsekin hoitopöydälle, ja nyt on sopiva hetki tarkastella tuloksia.

Miltä hoitaminen tuntuu?

Ensimmäisellä kerralla osteopaatin käsittelyssä olin ihmeissäni. Mitäs tämä nyt meinaa, tosi vähäeleistä hoitoa, mahtaako edes auttaa? Hoidosta tuli keveä ja hyvä olo: hermosto tasoittui ja kroppa rauhoittui. Hoito selvästi auttaa, ja tuntuu, ja vieläpä monta päivää hoidon
jälkeen. Pallea ja rinta tuntuivat oudoilta, pientä päänsärkyä, kova jano…
oireita oli monenlaisia. Tämä oli ensimmäinen huomio, jonka tein: ei turhaan olleet hoitajat käskeneet pitämään hevosta levossa hoidon jälkeen jopa kolmen päivän ajan. Itse en olisi mitään fyysistä pystynyt tekemään vielä seuraavana päivänä, olo oli mukavan tahmainen ja elimistö
selkeästi jatkoi omia prosessejaan.

Hoitoreaktiot on kurjia!

Kun oikein päätin hoitaa itseni kuntoon, varasin hoitoaikoja useammalle hoitajalle ja hain vaihtoehtoja. Tästä seurasi se, että elimistöni hurjistui. Toinen huomio oli usein kuulemani ohje: valitse hoitajia maltilla, ei kannata hoitaa liian tiuhaan eri hoitomenetelmillä, elimistö ei välttämättä pysy kyydissä. Ja mikä tärkeintä: hoitaa pitää sopivasti ja kehoa kuunnellen. 40 vuoden virheasentoja ei korjata yhdellä hoitokerralla – siitä ei ole hyötyä, mutta haittaa voi olla melkoisesti. Itselläni tämä vaikutti siten, että päänsärky oli melkoinen, polvia kolotti, lantio meni kieroon… elimistöni pisti stopin, ja itse asiassa peruutti melkoisen matkan takapakkia toipumisen tiellä.

Ravinto, liikunta, stressittömyys hoitojen välillä

Niin tärkeää, kuin hoitaminen onkin, ja niin suuren avun, kuin siitä voi saadakin, omahoito: se, miten elän elämääni hoitojen välillä, on myös tärkeää. Kolmas oivallukseni liittyikin omaan rooliini toipujana. Miten lepään? Onko elämäni tasapainoista? Onko liikunta sopivaa kunnolleni ja kroppani tilalle? Hevoseni sai liikutusohjeeksi toipilasaikana lauseen: Kävely auttaa kaikkeen - kävelkää, kävelkää ja kävelkää. Saman ohjeen huomasin löytäväni itselleni tärkeäksi. Kävelen itseni parempaan kuntoon, ja siitä sitten lisään liikuntaa ja vaikeustasoa itseäni kuunnellen.

Ei me ihmiset olla loppujen lopuksi kauhean kaukana noista eläinystävistämme.

Nimimerkki Piia (kirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä)

Lue myös

Hoitoreaktiot