Diagnosointi
Diagnosointi tapahtuu sitä mukaan kun hoidetaan, mutta myös ennen hoitoakin. Minulla on tapana tutkia tuntemalla käsilläni selän liikkeiden, jouston, kireyksien, lämmön erojen, ynnä muiden kudosten ja nivelten liikkeiden perusteella. Hevosen seistessä voi katsoa ryhdin, rangankaarteiden, luisten maa merkkien, sekä sen itsensä kuormittamisen perusteella, sekä hevosen yleisvaikutelma kokonaisuudessaan kertoo paljon.
Hännästä oskilloiden tehden pientä liikettä, tuntee rangan puoleisten erojen jäykkyydet ja kuinka liike pysähtyy selkärangassa lukko kohtiin, sekä hoidon jälkeisen eron, kuinka liikkeen pitäisi mennä läpi rangan. Tutkia voi liikkeen perusteella hevosta liikuttaen tarvittaessa tai jos mahdollista.
Hoitamisessakin tarvitaan kaiken aikaa tuntoa, jotta tuntee kuinka keho reagoi, tai milloin on reagoinut tarpeeksi. Kipeän kudoksen rytmi, liike tuntuu käteen ylivilkkaalta. Kudoksessa missä kaikki on hyvin, on rauhallinen liike.
Kehossa kaikella on oma liikkeensä, jokaisella kudoksella, nivelellä ja luulla ynnä muulla.
Aina ei kireän kudoksen tarvitse olla kipeä, mutta jos kudoksessa tuntuu kipurytmiä, silloin siihen kohtaan automaattisesti täytyy mennä rauhoittavammin, ehkä myöhemmin vasta avaavammin, jos kipua ei enää tunnu.
Samassa hevosessa nämä erilaiset kohdat vaihtelevat, jolloin kädet kertovat tunteen millä voimalla tai tavalla olisi syytä koskettaa ja hoitaa mitäkin kohtaa.
Jos emme tiedä missä kipein kohta on, tai kaikista häiritsevin. Mielestäni hyödyllinen tapa on yrittää paikallistaa tuntemalla kudoksista tulevien vääntöjen perusteella, esimerkiksi mihin päin väännöt voimakkaimmin kudoksissa vetävät, tai missä on suurin vääntö kudoksissa tai nivelessä, siellä on yleensä häiritsevin ongelma, joka häiritsee koko kokonaisuutta. Käytän tätä usein esimerkiksi silloin, jos emme tiedä johtuuko ontuminen selästä vai jalasta, tai mikä on primääri ongelma, kudoksien vääntöjä kuunnellen, saa suuntaa antavaa viestiä.
