Gravitaatio voiman vaikutus hevoseen
Kun kaksi tai useampaa voimaa kohtaa samassa pisteessä, on niiden oltava yhtä suuret, jotta tasapaino säilyisi. Maanvetovoima (gravitaatiovoima) saa aikaiseksi sen, että hevosemme pysyy maanpinnalla, sekä vastavoimat, joiden vaikutus on päinvastainen, nostaa ylöspäin. Jotta tasapaino näiden voimien välillä säilyisi, on niiden oltava yhtä suuret.
Hevosenkin ratsastamisessa on kyse gravitaatiovoimalinjan siirtämisestä paikasta toiseen, mitä taaemmaksi saamme sen siirrettyä, sitä tasapainoisemmaksi hevonen muuttuu, ja sitä vaivattomammaksi ratsastuksessa liikkeiden suorittaminen muuttuu. Koska hevosen painosta suurin osa on etuosalla ratsastajan paino mukaan lukien, tarvitsee hyvän tasapainon saavuttamiseksi, siirtää painoa kohti takaosaa, johon tarvitaan myös lihasvoimaa ja toimivia niveliä.
Vapaana oleva hevonen tasapainottaa itsensä ja liikkumisensa kaulallaan nostaen sitä sille tasolle missä kulloinkin on hyvä, jolloin gravitaatio ja vastavoimat kohtaavat sille hevoselle parhaassa mahdollisessa kohdassa.
Gravitaatiovoimalinja on koko ajan muuttuva, siksi tasapainon hakeminen on jatkuvaa. Huonossa ryhdissä liikkuva hevonen joutuu liikaa kuluttamaan energiastaan jo tasapainossa pysymiseen.
Kun taas hyvässä ryhdissä oleva hevonen kuluttaa energiansa tehtävien suorittamiseen sen sijasta, että taistelee gravitaatiota vastaan. Kun voimalinjat ovat tasapainossa keskenään syntyy voima liikkeeseen ja nostovoima selälle sekä hevosen hyvä tasapaino ja ryhti. Varsana hevosen voimalinjat ja ryhti näyttävät olevan hyvin balanssissa, mutta kun alamme muokkaamaan hevosta tarpeidemme mukaiseksi, alamme häiritä hevosen kehon voimalinjojen tasapainoa.
Hevosen gravitaatiolinja kulkee paikalla seistessään etujalkojen takaa noin th.7-9 kohdalta ylhäältä alas. Hevosen etuosa on raskaampi kuin takaosa, jolloin etuosalla on herkästi liikaa kuormitusta jota huonontunut ryhti lisää. Selkään noustessamme otamme ohjat käteen ja hevosen gravitaatiolinja on hyvin usein liian edessä, ratsastaja jo pelkällä omalla painollaan aiheuttaa lisää etupainoisuutta.
Etupainoisuus alkaa usein myös lisääntyä takapään lukkiuduttua, ryhdin ja tasapainon ylläpitäminen häiriintyy, kun maanvetovoima on voimakkaampi kun nostavavoima. Tästä tulee puolestaan aiheutumaan jännitystä, vetoa alaspäin soluissa ja kudoksissa. Olisi hyvä löytää jokaisen hevosen paras mahdollinen ryhti, jossa se voi liikkua parhaassa mahdollisessa tasapainontilassa. Johon jälleen kerran tarvitsemme myös toimivan lantion, sekä toimivan niskan, jotta yhteys näiden nivelten välillä säilyisi muodostaen näkymättömän voimalinjan.
Ls-nivel lantiossa on moottorin moottori, toinen avainnivelistä, jonka täytyy fleksioitua, jotta gravitaatiovoimalinja siirtyy taaemmaksi ja hevonen tulee kokoon juuri siinä suhteessa missä, suhteessa saamme tämän nivelen flexoitumaan. "Eli taivuttaa lantion kehon alle"
Lumbosacraali-nivel samassa suhteessa…
hevonen taivuttaa kaikki takaosan nivelet vuohiseen saakka, pyöristää selkänsä, sekä samassa suhteessa flexoi kallonpohjan oa-nivelen toisen avainnivelistä, josta tulee se muoto, jonka olemme ratsastaneet lantiosta käsin eli lumbosacraal-nivelestä.
Nivelet ovat täysin yhteydessä keskenään, aina sama flexioituminen, eli tuoda takaosan alle ja nyökätä niskastaan. Jos nivelet toimivat ja ihminen antaa hevosen tulla siihen muotoon, jonka on ratsastanut lantiosta, niskasta tulee samanarvoinen muoto.
Tarvitsemme ilman muuta lihasvoimaa, yhdessä avainnivelien kera, lihasvoiman vielä puutuessa tai avain nivelten lukkiuduttua, on ihmisellä kiire auttaa hevosta, johonkin haluamaansa muotoon ohjilla, jolloin yhteys katketa ja alamme ratsastamaan takaosan siasta etuosaa. Takaosan lukkiuduttua, niskan muoto on myös häiriintynyt, hevonen haluaisi liikkuessaan mieluummin nostaa turpaa ylös kun liikkua kauniisti peräänannossa, nyökätä kallonpohjasta, jota ihminen ei hyväksy ja ratsastaa voimakkaammalla ohjastuntumalla.
Nämä nivelet toimiessaan tuovat nosto voimaa nivelten välille, ”selkälinjalle” sekä työntövoimaa takaosalle.
