Osteopatian historiaa - Hevososteopatia

Osteopatian historiaa

Andrew Taylor Still (1828-1917) kehitti osteopatiaa 1800-luvun keskivaiheella yhdysvalloissa.
Hän oli tyytymätön aikansa lääketieteeseen koska, hänen mielestään kehon vastustuskykyä ja itseparantavia voimia heikennettiin määräämällä lääkkeitä ja myrkkyjä eli heikennettiin jo ennestään sairauden heikentämää elimistöä.

A.T.Still tuli tutkimuksissaan johtopäätöseen, että kehon kaikkien kudosten ja rakenteiden välillä vallitsi yhteys ja herkkä keskinäinen vuorovaikutus.

Liikuntaelimet, nivelet, nivelsiteet, hermot, verisuonet ynnä muut ovat itsessään elimet, jotka vaikuttavat kokonaisuudessaan elimistön kaikkiin toimintoihin. Tarkoissa tutkimuksissaan hän huomasi että, kun nivel jossa oli liikuntakyky heikentynyt, sai takaisin liikkuvuutensa, siitä seuraten terveydentila parani.

Suomeen Klassinen osteopatia, on saapunut 1980-luvun lopulla. Luontaislääketieteen instituutti Kairon Helsingissä kouluttaa Klassista Osteopatiaa tällä hetkellä viiden vuoden koulutuksella ihmisille osteopatiaa, pääsyvaatimuksena hierojan, fysioterapeutti, kuntohoitaja tai vastaava.

Hevosille osteopatia on tullut Eurooppaan suurista ja vanhoista hevosmaista kuten Amerikka ja saksa 1980-luvulla. Sen suosio ja tunnettavuus kasvoivat hevosihmisten piirissä siitä lähtien kun osteopatia ammattina laillistettiin/ rekisteröitiin ”ei koske eläin osteopatiaa”.

Hevososteopatia seuraa yleisiä osteopatian hoitoperiaatteita ja filosofiaa soveltuvin osin, ottaen huomioon hevosen kokonaisvaltaisesti, sekä huomioiden sen käyttötarkoituksen ja ympäristön jossa se elää, sekä hevosen historiaa, niiltä osin kun sitä tunnemme.